Jorja! Horja! Kuka! Kesäkätevä?

Tässä istun

kirjoitan

ei selviä sanoja säästössä

lainasin ne naapurin herralle

Kaksi kertaa pyörähdin

piruetti perkele

Herra on hyvä ja ojentaa suolaa

kalani on suolaton

mikset suolannut kuhaa

Ah, kuuma veitsi uppoaa voihin

sivelen sitä silmiini

ah, nannaa.

Kesä jatkuu

ja minä laulan ajatuksiani

miksi missä ja milloin

Potku sinne,

potku tänne.

Hiialahiialahoi.

Älä pelkää äiti

aivoihini valuu mahlaa

on kiire, haluan pois

pois aivoistani kenties

jos se auttaisi unettomuuteni

jos se auttaisi tunteisiini

hittosoikoon!

ne pirut uivat taas

aortta pullistuu

ahdistaa

kylkiluut katkeaa yksi kerrallaan

huudan nimettömästi apua

keskustelupalstoilla

tarvitsenko psykologia

vai sittenkin musiikkiterapiaa

tai vaikka naurujoogaa

mikä aivojani vaivaa

miksen pysähdy ajattelmaan

miksen ajele säärikarvojani saippualla

äiti laita äänet loppumaan

äiti miksi käy näin 

äiti?

ameeba kahviossa

hyi tääl soi tekno, kärpäset parittelee mun näytöllä, koivunlehti tarrautuu kainalooni, asiakkaat huutaa hallelujaa, ja minä suljen korkin. Tupakointi tappoi naamani, muttei puhdista mustapäitä, perkele mä vanhenen, vanhenen kuin tatti talvella, tai kuin keltavahvero nähdessään lahnan. Minä lahjoitan nyt rusinani sähkömiehelle, jolta puuttuu jaloista karvat, ja laulan aariat kylmässä suihkussa.

Ohoi! Naapurissani asui punaviini!

Karu kohtalo lyö kämmenellä minua naamaan,
pahin tapa lopettaa nenästä aarteiden etsiminen,
taputan itseäni pepulle,
'hyvä tyttö', totean.

Nyt pääni ämpärissä lymyää,
kanssa veren,
joka virtaa vuolaasti nenästäni,
mietin olikohan syynä C-vitamiini,
se typerys joka mua piinaa talvisin.

Vai käviköhän sittenkin niin,
että tajusin asioita,
joita minun ei ollut koskaan tarkoitus tajuta?

Herra punaviini halusi illallistaa kanssani,
mutta oksensin hänen korkkiinsa,
ja totesin että jään kotiin.

paskanainen

kaivan käteni syvälle soraan,
autan pikkurillilläni kaivamaan kiviä pois ihostani,
se kirvelee ja sattuu,
mutta yritän vain kaivaa kirvestä esiin.

mä en halunnut että keneenkään sattuu,
eikä mua syytellä,
mutta vittu se kirves on nyt kaivettava.

kirveen löydettyäni,
lyön itseäni suuhun,
enkä puhu enää ikinä,
en edes yritä.

lopuksi parsin suuni rippeet umpeen,
ja syötän neulan torakalle,
joka painui jonnekin seinän sisään,
ja voin nyt itkeä ihan vitun tyytyväisenä itseeni.

outo tapaus, tämä väsymys.

Mikki Hiiren soikeat silmät vainoavat minua/
Yritän keskittyä silmieni auki pitämiseen/
Minua houkuttaa tumma valo/
Silti haluaisin päästä pois elävänä/
Koska minusta on tullut kilpikonna/
Joka rikkoo kaiken mihin koskettaa.

Lyön ensimmäistä kävelykypärääni kirveellä/
Palaset sinkoilevat ja muuttuvat tatuoinneiksi/
Helvetin psykedeelistä/
Kuin tausta kuvassani.

MITÄ HELVETIN OUTOA TÄÄLLÄ TAPAHTUU/
JUOKSE JUOKSE PIKKUTYTTÖ/
SE SAA SINUT KIINNI!

Oi oi, agressio.

Voisin hirttää sut,
kuin joulupukin mielessäni.
Mieli tekisi katsella vierestä,
kun silmäsi PURSUAVAT ulos kuopistaan.

Kitise, kitise,
kitiset viimeisen kerran.
Valita, valita,
valitat enää kerran.

Nyt nauraisin sydämeni pohjasta,
jos minulla sellainen olisi.

Itke vaan kakara,
ei se minua kiinnosta.

(08.12.2011)